Hellesukat

Viimeinen lomaviikko vietettiin helteessä ja mikäs sen parempaa hellepuuhaa kuin neuloa villasukkaa! Sai poikakin kerrankin uida tarpeekseen, kun äiti jaksoi istua rannalla kudin kourassa :) Ja välillä jatkettiin olohuoneen viileydessä (I love ilmalämpöpumppu)

Sukkalankana on ohut Trekking pro natura (75% villaa / 25% bambua), jota oon säilöny kaapissa jo kolmatta vuotta (mä säilön itseasiassa aika paljonkin lankaa kaapissa...) Malli on oma, nirkkoreuna lyhyeen varteen ja peruskantapää, 2½ puikoilla.

Mutta se varsinainen jippo onkin tuo raidoitus! Löysin kerrassaan mainion ohjelman, Random Stripe Generator, jonka avulla voi kokeilla erilaisia raitamalleja. Valitsee vain värit ja raitojen kerrosmäärät ja antaa koneen "arpoa" järjestyksen. Helppoa! Tästä innostuneena onkin suunnitteilla jo toiset raitasukat, tuota sukkalankaakin kun sattuu olemaan...

Ja kuinka ollakaan, kun sukat valmistui meni taivaskin pilveen ja helteet näyttäisi tältä erää olevan ohi. Kyllä vaan passaa, huomenna kun on taas työpäivä (kurjaa..)

Tipitii!

Vaikka en todellakaan ole mikään himosilittäjä, on mun silityslauta ja -rauta jatkuvasti näkösällä. Ne vaan ei tunnu löytävän tietään takaisin komeroon. Eilen illalla sitten havahduin huomaamaan miten ruma ja likainen laudan päällinen on ja sain idean päällystää sen. Hyvä että maltoin laittaa perheelle ruokaa kun tuli kiire just-nyt-heti kangaskauppaan kankaita hakemaan! Sopiva kangaskin oli jo mielessä ja kun sitä vielä löytyi pääsin tänään innolla hommiin.

vanha, kammottava päällinen

Otin vanhasta irtopäällisestä kaavan, jonka malliin leikkasin kankaan ja vanun sekä neulasin ne yhteen. Onneksi päätin ennen ompelua katsoa miltä päällinen näyttäisi, koska eihän se sit taas(kaan) menny kuin Strömsössä..


kasa kuolleita tipuja

Eipä auttanu muu kuin alottaa alusta. Nyt nappasin laudan keittiön pöydälle ja aloin pähkäillä, miten ihmeessä kangas riittää kun väärä pää on leikattu pyöreäksi? Ja siinä tajusin, et eihän tuota tarvii ees ommella, riittää kun nastoilla pingottaa, aivan kuten laudan alkuperäinenkin suojus oli! Hei haloo!! Muutama vääntynyt nasta myöhemmin oli päällinen naputeltu kiinni ja vieläpä oikeinpäin. Nyt silityslautaa ei todellakaan enää piiloteta kaappiin!!

"We're alive! Tipitii!"

Noro-huivi

Tein viime kesänä tooooosi piiiitkän huivin Noron Sekku-langasta (50% puuvilla, 17% villa, 17% nylon, 16% silkki), mut siitä tulikin sitten "hiukan" liian pitkä. Näyttää ihan kivalle ton mattotelineen ympärille kiedottuna, mut sama metrimäärä kaulan ympärillä ei ollut ollenkaan kivan näköistä (eimennytkuinStrömsössä, hmpf...)

Tänä kesänä kyllästyin säilömään kaunista lankaa vaatehuoneessa ja päätin tehdä huivin uusiksi. Langan päästä vaan kiinni ja neulomaan, samallahan tuo purkaantuu. (Tai niinhän sitä luulis, oli meinaan aikas kinkkistä purettavaa tuo Sekku kaikkine "paakkuineen") Tein ihan simppelin kolmiohuivin ainaoikeinneuletta nelosen puikoilla, aloitus 3lla silmukalla ja lisäys joka kerroksen alussa ja lopussa. Vähän jännitti riittääkö lanka (50g) miten pitkälle, mut tuostahan tuli oikein hyvän kokoinen. Ja mikä tärkeintä, käyttökelpoinen!

Nuo värit on kerrassaan herrrkulliset! <3

Kesäkuvia

Vanha ruskea tarjotin sai pintaansa valkoisen värin ja Marimekon servetin.

Kakkukynttilä- ja cupcake-purkin kaveriksi piti tietysti pillit laittaa omaan lasipurkkiinsa.
(Kyllä, vaihdoin kannen cupcake-purkkiin ja nyt se on hyvä, eikös?)

 

Ei mennyt kuin Strömsössä

Nyt kun oon ystävien ja sukulaisten edessä "tullut kaapista" tän blogini kanssa, on kehuja sadellut joka puolelta. Tattis vaan, mut jotta ei pissi nousis hattuun, muistutan että hutejakin tulee. Niin kuin nyt tässä.

Joku vuosi sitten Kädentaitomessuilta Tampereelta löysin ihanan lehmä-aiheisen silityskuvan ja se oli mun aarteena piiiitkäään, odottaen sitä täydellistä kiinnityspaikkaansa. Vihdoin päätin silittää sen T-paidan rintaan.

Pitkään mittailin ja sovittelin kuvaa, ettei vaan menisi vinoon. Sehän olis pilannu koko paidan! Fiksuna tyttönä siirryin silityslaudan päältä tekemään työtä saunan eteisen lattialle, että sain paidan paremmin levitettyä. Ja kuinkas sitten kävikään...

 

 

 

Että jos puhutaan mun "kädentaidoista", niin tässä on oiva esimerkki siitä, kun menee käteen! :D

 

Nti Kesäheinä

eli virallinen kesäkassi 2013

Clare Youngsin Ihanat itsetehdyt laukut-kirjassa oli kiva huivilaukun ohje, joka on kutkuttanut mua jo pitkään. Kirpparilta löysin ohuen huivin, mutta itse laukkukankaan löytäminen olikin sitten haastavampi juttu. Halusin ehdottomasti pienikukkaisen, värikkään kankaan, eikä sitä täydellistä tullut vastaan mistään! Lopulta kangaskaupasta löytyi valmiiksi ommeltua verhokappaa, joka oli juuri sitä mitä hain. Oi autuutta! Ja kuin pisteenä iin päälle täydellinen vuorikangas löytyi omista varastoista, miesten paita kirpparilta. Kirjan laukku oli mallia valtava, joten pienensin kaavoja ja sain pienen, sievän, värikkään nti Kesäheinän käteeni keikkumaan!